Luovan kaupungin strategiat
Kolme lähestymistapaa luovan kaupungin kehittämiseen
Kirjallisuudesta voidaan erottaa kaksi perustavalla tavalla erilaista lähestymistapaa luovan kaupungin kehittämiseen: kulttuurikeskeinen vs. talouskeskeinen luovan kaupungin politiikka (joka esitetään joissain yhteydessä muodossa ihmiskeskeinen vs. yrityskeskeinen politiikka). Kun tätä dikotomiaa laajennetaan hiukan luovan kaupungin kehittämistä koskevien havaintojen pohjalta, voidaan erottaa kolme paradigmaattista lähestymistapaa:
​
-
Institutionaalinen lähestymistapa: tämä lähestymistapa on tyypillinen sekä suurille kaupungeille, joilla on paljon kulttuuritarjontaa, korkeakulttuuri mukaan lukien. Suomesta tähän ryhmään voidaan sijoittaa esimerkiksi Helsinki, jossa toimii suurin osa maan tärkeimmistä kansallisista kulttuuri-instituutioista.
-
Yrityskeskeinen lähestymistapa: tämä on tyypillinen teollisen perinteen omaaville keskisuurille kaupungeille, joilla on riittävästi elinkeinotoimintaa luovan talouden eri osa-alueilla. Suomesta esimerkkinä käy Tampere.
-
Yhteisöllinen lähestymistapa: tämä on tyypillinen lähestymistapa niille paikallisyhteisöille, joilla on jonkinlaisia maakunnallisia, kansallisia tai jopa kansainvälisiä vahvuuksia historian, paikalliskulttuurin tai paikallisen taide-elämän muodossa. Suomesta esimerkkinä käy hyvin Kaustinen.
​
Asiaa havainnollistaa seuraava kuvio.
​
​
​
Kehittämisen rakenteelliset ehdot
Edellä esitetty jaottelu viittaa epäsuorasti siihen, että kunnilla ja alueilla on hyvin erilaiset lähtökohdat luovan kaupungin kehittämisessä, jos asiaa tarkastellaan nimenomaan elinkeinopoliittiselta kannalta. Näitä ehtoja voidaan kutsua luovan yhdyskuntakehittämisen rakenteellisiksi ehdoiksi. Edellä mainitut kolme tapausta – Helsinki, Tampere ja Kaustinen - ilmentävät näitä lähtökohtaeroja hyvin. Asiaa havainnollistaa alla oleva kuvio.
​
​
Helsinki on maan suurin kaupunki, jossa sijaitsevat monet kansalliset kulttuuri-instituutiot. Se on kansainvälisin kaupunkimme, siellä toimivat merkittävät ylemmän asteen oppilaitokset ja tutkimuslaitokset ja sillä on myös vahva asema luovan talouden solmukohtana.
​
Tampere on vanha teollisuuskaupunki, jonka teollinen perinne luo jo sellaisenaan edellytyksiä luovan kaupungin idean monipuoliseen hyödyntämiseen. Samasta syystä yksi luontainen kohde kehittämistyölle on nimenomaan luovien alojen kehittäminen.
​
Kolmatta kategoriaa voidaan luonnehtia yhteisölliseksi kehittämiseksi sikäli, että siinä lähtökohdan muodostavat yhteisön luontaiset, perinteisiin tukeutuvat kulttuuriaktiviteetit, joista hyvä esimerkki on kansanmusiikkipitäjänä ja kansanmusiikkifestivaalistaan tunnetuksi tullut Kaustinen. Suuren mittakaavan kehittämisohjelmien, kulttuuri-instituutioiden ja luovan teollisuuden sijaan kehittämisessä on täytynyt tukeutua yhteisöstä nousevaan kansanmusiikkiperinteeseen, jota on hyödynnetty mm. koulutoimessa, vapaa-aikatoimessa ja elinkeinojen edistämisessä.
Kirjallisuutta
Valikoima erityisesti kuntien ja alueiden luovaa yhdyskuntakehittämistä käsitteleviä lähteitä:
Hospers, G.-J., van Dalm, R. (2005) How to create a creative city? The viewpoints of Richard Florida and Jane Jacobs. Foresight, 7(4), 8-12.
INTELI (2011) Creative-based Strategies in Small and Medium-sized Cities: Guidelines for Local Authorities. INTELI - Inteligência em Inovacäo, Centro de Inovacäo, June 2011. Retrieved July 21, 2012, from http://urbact.eu/fileadmin/Projects/ Creative_Clusters/documents_media/URBACTCreativeClusters_TAP_INTELI_Final.pdf
Romein, A., Trip, J.J. (2009) Key Elements of Creative City Development: An Assessment Of Local Policies In Amsterdam and Rotterdam. Delft University of Technology, OTB Research Institute for Housing, Urban and Mobility Studies. City Futures ‘09m 4-6 June 2009, Madrid. Universidad Rey Juan Carlos of Madrid. Retrieved July 26, 2012, from http://www.cityfutures2009.com/PDF/22_Romein_Arie.pdf
Smith, R., Warfield K. (2008) The Creative City: a matter of values. In: Cook, P., Lazzeretti, L. (Eds.) Creative cities, cultural clusters and local development. Edward Elgar, Cheltenham, pp. 287-312.
Kong, L., O'Connor, J. (Eds.) (2009) Creative Economies, Creative Cities. Springer.